The Knitting Olympics - Team Finland

Neuleolympialaiset - Suomen joukkue 10.-26.2.2006 Paralympiakisat 10.-19.3.2006



sunnuntaina, helmikuuta 26, 2006

Villikanille olympiahopeaa tiukan taistelun jälkeen

Suorituspaikka 26.2.2006
Suomen olympiajoukkueen jäsen Liinu Villikani jäi toiseksi loppuottelussa tiukan taistelun jälkeen sunnuntaina. Kilpailun aiempi osuus enteili hikistä finaali-iltapäivää. Kolmen lisätyön tekeminen turnauksen aikana oli urheilijalle kuitenkin kohtalokas: suorituksen osat ovat valmiit, mutta yhdistäminen puuttuu
.

– Nyt on tyhjä olo. Olympiakultaa on niin harvoin mahdollisuus voittaa. En tiedä tuleeko minulle enää urani aikana vastaavanlaista mahdollisuutta. Seuraaviin olympiakisoihin on taas neljä vuotta, Villikani murehti MTV3:lle.
– Päätössummerin soidessa oli kyllä täysin voimaton olo, Villikani jatkoi.
Olympiafinaalin voitto jäi kuitenkin vielä haaveeksi.
– Oltiin osa ottelusta liian passiivisia ja annettiin muille töille tilaa ja aikaa. Tappio varmaan jonakin päivänä tuntuu hyvältä, mutta nyt se tuntuu isolta pettymykseltä, Villikani tuumi.
– Meillä oli [hiha]sauma voittaa tämä koko juttu, mutta se meni ohi, Villikani harmitteli.
– Ensin haettiin vähän tuntumaa ja asetelmia ja sitten lähti myllyt käyntiin, Villikani näki.

Asenne kunnossa
Urheilija Villikanin huoltaja herra AT sanoi urheilijan olleen oivassa vireessä läpi olympiaturnauksen. Hänen mielestään urheilija lähti mukaan oikealla asenteella.
– Aika normaalisti lähdettiin mukaan. Ei ollut mitään ylilatausta ja minusta hän pelasi sitä peliä, jota hän on pelannut koko turnauksen. Kolmas ylimääräinen kudintyö kolmannen erän alussa vaikutti vähän [tunnelmaan], mutta pystyttiin kuitenkin pelaamaan omaa peliä senkin jälkeen, AT kertaili.
Oman uran menestysten joukossa olympiafinaalille oli heti vaikea löytää paikkaa.
– Hieno oli pelata olympiafinaali, mutta sitä olisi halunnut voittaa sen. Kultamitali jäi ottamatta, mutta kyllä tämä saavutus jonakin päivänä on jossain siellä aika korkealla, Villikani itse tuumi.
Finaalitappiosta huolimatta huoltaja AT piti olympiaturnausta Villikanin uran uutena menestyslukuna.
– Häviö tuntuu aina häviöltä. Mutta jos tarkastellaan tätä turnausta tilastojen valossa, urheilijamme on tehnyt uskomattomia asioita, AT mietti tilastopaperi kädessään.

Villikanin välinerikko pahaan paikkaan
Eräällä kanssakilpailijalla kävi sunnuntaina tuurintynkäkin puolellaan, kun Liinu Villikanilta hajosi kolmannen erän aloituksessa eräs väline, kanssakilpailija pääsi tekemään finaalin voittotyön puoli-ilmaiseksi.
– Yksi hajonnut pyöröpuikko pahassa paikassa... Tämä on urheilun dramatiikkaa. Onni on kuitenkin yrittävän puolella, AT mietti sortumatta jossitteluun. – Kolmannen erän alku vaikeutti peliämme. Energiaa kyllä oli vielä kolmannen erän puolivälin jälkeen.
Villikanin suoritus ei ollut loppuottelussa yhtä iloittelevaa kuin oli ollut turnauksessa aiemmin.
– Kanssakilpailijoina oli tosi taitavia urheilijoita, jotka osaavat pelata joukkueena isossa kaukalossa. Heidän suorituksensa seuraan on vaikea iskeä,
Lankahamstereissa tälläkin työllään hyvin sijoittunut Villikani on arvioitu jossain yhteyksissä jo ehtoopuolen pelaajaksi. Neljä kappaletta, resori ja päätellyt langat käyvät toipilaana elävälle Villikanille kelpo työnäytteestä.
– Villikani on pelikunnoltaan mahtava urheilija. Hän tekee kovaa hommaa, ekstraa ja pitää itsensä omalla ajallaan kansainvälisessä kunnossa, pääasiallinen huoltaja AT sanoi.
– Media aina henkilöittää näitä asioita. Villapaidan kutomisessa on meillä nyt hyvä mylly, mutta meidän pitää skarpata ja tehdä vielä paljon töitä, AT mietti.

Väsynyt mutta onnellinen
Väsynyt urheilija ei kuitenkaan viitsinyt väkisin kaivaa niin sanottuja hyviä asioita hävityn loppuottelun jälkeen. Hän pelasi läpi turnauksen loistavasti, mutta viimeinen rutistus jäi uupumaan. Turnaus kokonaisuutena oli ihan hyvä, mutta kokonaisuudet eivät juuri kiinnosta, kun hävittiin finaali.
– Sellasta se on. Joskus lankakerät pomppivat. Olisihan kerä voinut pomppia jo alkusarjan ensimmäisessä ottelussa. Kyllä meilläkin kävi tuuri täällä, Villikani puhisi.
– Hieno taistelu, hieno taistelu, Villikani sopersi ja nuolaisi ylähuultaan.

Villikani ei vielä tappioon päättyneen loppuottelun jälkeen osannut sanoa, jatkaako hän uraansa joukkueessa.
– Jaa-a, en tiedä, jatkoa on ehkä nyt tässä turha spekuloida, Villikani sanoi.
– Saappaat jalassa kaaduttiin. Tehtiin tästä hieno turnaus. – Käsi sydämellä voin sanoa, että tämä oli minun urani hienoin turnaus. Sääli vain, että emme pystyneet tuomaan kultaa Kaninkoloon. Kyllä kai tämä hopeakin näyttää sitten joskus kivalta.
– Muisto elää, koko joukkueen kanssa on kyllä mahtava pelata. Siitä on suuri etu, kun tietää mitä ketjukaverit tekee siellä, Villikani tuumi.

3 Kannustukset

  • At 12:31 ap., Anonymous Annash said…

    Kyllä seuraavat olympialaiset tulevat jo kahden vuoden kuluttua...

     
  • At 9:28 ap., Blogger Kristel said…

    Ihana teksti. :D Ja hyvä olympiataisto, vaikka kulta jäi tällä kertaa saamatta. :)

     
  • At 12:38 ip., Blogger Oosa said…

    Mahtavaa tekstiä jälleen Kaninkololta! Hopee ei oo häpee, sanoi se eräskin valmentajasmies aikanaan ;)

     

Lähetä kommentti

<< Home