The Knitting Olympics - Team Finland

Neuleolympialaiset - Suomen joukkue 10.-26.2.2006 Paralympiakisat 10.-19.3.2006



tiistaina, helmikuuta 07, 2006

Hikitreeni

Kuvassa clapotiksen mallitilkku. Ohjeessa luki että sitä on helppo pienentää ja oli ohjeetkin siihen, niinpä päätin tehdä miniatyyriclappyn. Mutta ei se mennytkään ihan hyvin; yhdelle mallikierrokselle kun mahtuu vain yhden silmukan pudotus, ja tämän hoksasin kun olin jo kaventelemassa. Muutenkin tein muutaman ärsyttävän virheen, koska mulla ei ollut silmukkamerkkejä enkä jaksanut oikein keskittyä. Mutta koska tarkoitus oli kuitenkin testata puikkojen ja langan yhteensopivuutta, en ollut virheistä millänsäkään ja tipauttelin sitten pari sattumanvaraista silmukkaa nähdäkseni miltä lopputulos noin suunnilleen näyttää. Tulevasta huivista tulee varmasti ihana! Lankana tosiaan 7veljestä ja puikot 4mm, tosin mietin että olisko 4½ sittenkin parempi.

Ja tosiaan, olen Susanna, ja aion siis neuloa Olympiatyönä Clapotiksen. Suomeksi ohje löytyy täältä.

Valmiina kisoihin

Olen valmis neuleolympialaisiin. Neulemalli on Mariah. Langat on ostettu. Mallitilkkua tehty. Itse malli ei minusta ole kovin haasteelinen enemmänkin haaste on aika, saas nähdä tuleeko valmista. Nyt odottelemaan olympiatulen sytymistä. Mukavia neulomisia ja kisahetkiä.

Mites valmistelut sujuu?

Itse olen haahuillut, soutanut ja huovannut, viime päivät kahden työn vaiheilla ja taidanpa lopultakin pikku hiljaa kallistua sen vähän toisenlaisen kaarrokeneuleen puoleen. Tykkään tehdä lapsille pehmeitä villapaitoja, joten eiköhän heitetä Woolia kehiin!
Pikkupikku ongelma on nyt se, että siihen neuleeseen ei ole kotona lankoja (lähinnä sitä pääväriä kaipailen) ja vielä käydään viime hetken neuvotteluja siitäkin, kenelle neule oikeastaan pitäisi tehdä - ja kuka siis saisi sanoa viimeisen sanansa värivalintoihin.

Maankuulu olympiavoittaja Tapio Rautavaara kertoi eräässä ohjelmassa, että hän oli ottanut jo etukäteen selville Lontoon kisojen kilpailuaikataulun ja aloittanut sitten kroppansa totuttelun tuohon hieman epätavalliseen heittoajankohtaan eli aamupäivään jo kuukausia ennen kisaa.
Itse olen myöskin panostanut tähän ennakointiin, tosin ihan vahingossa.
Enhän vielä pari viikkoa sitten tiennyt osallistuvani olympialaisiin, mutta joka tapauksessa olen jo kuukausien ajan joka ilta pyrkinyt istumaan jopa tunteja tv-soffalla neulomassa.
Olen myöskin nauhoittanut tiettyjä ohjelmia voidakseni varmasti "kuivaharjoitella" iltaisin tai jos tv:stä ei ole kerta kaikkiaan tullut mitään mielenkiintoista, olen pyytänyt apua puolis(k)oltani, joka urhoollisesti on lukenut ääneen mm. joululahjakirjoja - ihan vaan, jotta olen päässyt harjoittelemaan soffallaistumista ilta-aikaan. Luulen, että se istumiskestävyyspuoli alkaakin jo olla kunnossa.

Tankkaus on sitten jäänytkin hieman retuperälle, mutta eiköhän näillä parin viime päivän kevyellä intervalliharjoituksella saada sekin puoli kohtuulliseen vireeseen.

Miten muilla valmistelut sujuvat, onko tullut mutkia matkaan vai alkaako kaikki olla valmista??

Muutoksia..

Ei kyllä noiden koetilkkujen jälkeen riitä täällä keskittymiskyky sitten laisinkaan tuohon norjalaisvillapaitaan, jota piti taaperolle kutoa. Päätinkin sitten tehdä ennemmin jotain enemmän "omannäköistä", ja vaihdan projektin Clapotikseen, kevääksi kun huivin kuitenkin tarvitsen. Taapero kun on kuitenkin niin kovasti mukana "auttamassa" ettei useampaa kuin yhtä kerää kerkeä vahtimaan kerralla. *Mari-Johanna

mitä tehdä...?

Päätin osallistua olympialaisiin ensin metrisen pojan villapaidalla, mutta sitten tuli järki käteen, ja muutin sen sukiksi. Ei aika riitä, ei.