The Knitting Olympics - Team Finland

Neuleolympialaiset - Suomen joukkue 10.-26.2.2006 Paralympiakisat 10.-19.3.2006



lauantaina, helmikuuta 11, 2006

Takki ei ole tyhjä :)

Elikkäs, tässä eilisillan ja tämän päivän edistys. Eilen illalla neuloin about 2 tuntia, tänään ehkä 3 tuntia tätä työtä, tunnin verran toista työtä.



Silmukkamäärät lisääntyy kauheaa kyytiä (8s joka toisella kerroksella) ja harmittelin jo, että pitikin valita takki, kun se pitää myös kasata. Tämä ohjepa onkin ovela, aloitetaan pääntieltä ja tehdään raglanlevennyksillä hihat ja hihat neulotaan pyörönä ja takkiosa avoimena, ilman sivusaumoja! Eli vain lankojen päättelyä tiedossa :D Ja tästä siis myös lankahamstereille lisägrammoja jee!

Alkukankeutta

Jos yhdellä ei neule miellyttänyt ja joutui purkamaan alun, toisella ei luista ja kolmannella kalja väsytti...jne. Niin mulla alkoi eilen illalla h-hetkellä migreeni!
Tänään olen kirinyt ja päässyt alkuun.
Housut (toinen lahje) vauvalle on siis puikoilla jo ihan hyvällä mallilla ;)


Tsemppiä kaikille alkukankeudessa rypeville :D

Neuleolympialaisiin osallistuvien vala sekä kartta

Yarn Harlot

The Knitting Olympics Athletes Pledge

I, a knitter of able hands and quick wits, to hereby swear that over the course of these Olympics I will uphold the highest standard of knitterly excellence.

I will be deft of hand and sure of pattern, I will overcome troubles of yarn overs and misplaced decreases. I will use the gifts of intelligence and persistence (as well as caffeine and chocolate) and I will execute my art to the highest form, carrying with me the hope for excellence known to every knitter.

I strive to win. To do my best, and to approach the needles with my own best effort in mind, without comparing myself to my fellow knitters, for they have challenges unique to them.

While I engage in this pursuit of excellence and my own personal, individual best, I also swear that I will continue to engage with my family in conversation, care for my pets, speak kindly with those who would ask me to do something other than knit, and above all, above every stitch thrown or picked, above every cable, every heel stitch, every change of colour, I swear this:

That I will remember that this is not the real Olympics, that I'm supposed to be having fun and that my happiness and self-worth ride not on my success....

but on my trying.

Let the games begin!


Meitä on lähes 4000 viimeisimmän päivityksen mukaan ympäri maailmaa.
Liitä itsesi kartalle Olympic frappr map.. Suorastaan hämmentävää.

Klara

Moikka!

Kukaan ei kyllä tule uskomaan tätä. Kerron silti.

Odotin eilen aika ajoin paikallani pompahdellen olympiatulen sytyttämistä. Toosi hyvin valmistautuneena, mallitilkusta ei tietoakaan ja uudet piikkarit jalassa. No, kaikkihan tietävät ettei olympialaisiin kannata lähteä uusissa vaan vanhoissa, hyviksi havaituissa buutsiloissa.

Viime hetkellä päätin tehdä sen pienimmän koon. Olen sössinyt Ainosta jo yhden giganttisen paidan tänä talvena, sitä oli vaikea saada kaupaksi. Päättelin että on olemassa paljon minua pienempiä ihmisiä, joten myyminen väärän koon sattuessa on helpompaa.

Olympiatuli roihahti, Piikkari rupesi luomaan. Uudet eebenpuiset vitosen puikkoni ovat aivan jär-jet-tö-män terävät ja Aino hiutaloitui hiutaloitumistaan. Purin jo kesken ekaa riviä ja siirryin kutosen pyöröpuikkoon kun Järjen Ääni muistutti minua että inhoan ompelemista, jonka vuoksi tekeleeni joutuvat odottamaan valmistumistaan viikko- joskus jopa kuukausitolkulla.

Jo alkoi luistaa! Katsoin telkkarista avajaiset ja sen jälkeen teinikauhua ja neuloin. Oli ihanaa ja neule valmistui kuin itsestään.

Aamulla neuloin lastenohjelmien ajan, sitten jatkoin kisojen parissa. Yhdistetty ja mitäs sen jälkeen tulikaan, ampumahiihtoako? Pidin taukoja ainoastaan (hihih! aino-astaan, tsih!) kun lapset soittelivat menoistaan.

Sain torso-osan jo valmiiksi vaikka tein pituuden isoimman koon mukaan (tässä on se haaste, tämä ohjeen soveltaminen hoikalle mutta pitkäselkäiselle ja -raajaiselle, nääs). Päättelin. 200 grammaa mennyt. Hain lisää lankaa ja voi jumalan pyssyt.

100 grammaa Ainoa oli aivan lähmässä! And I mean lähmässä. Salainen testilaboratorioni osoitti lähmän olevan kynttiläntalia. Muistelin pitäneeni Aino-keriä silloin ennen joulua tuossa lipaston päällä, jonka päällä oli kynttiläkruunu. Jep. Nyt minulla on siis 100 grammaa liian vähän lankaa, ja Aino on kuulemani mukaan joka paikasta loppu.

Tekele & Tuunauksen online-vertaistuki neuvoi pari eri konstia, kokeilen niitä huomenna. Sillä välin jatkoin neulomista. Sain ekan hihan ainaoikein-osuuden (teen muuten tämänkin pyöröllä niin pitkälle kuin mahdollista) valmiiksi, vasemmassa ranteessani ja kyynärvarressani oli tuntunut jo jonkin aikaa vetoa ja hinkkaamista. Pyörittelin rannettani ja irrotin hetkeksi katseeni kumparelaskun finaalista vilkaistakseni kättäni, enkä meinannut uskoa silmiäni. Turvoksissa! Päätin jättää neulomisen sikseen hetkeksi ja tehdä jotain muuta. Aloittaa sukkia! Justiinsa.. Tein voileivän.

Toivonpa tosiaan että kylmä, koho ja kompressio (vai onko se kompressori? komprende? äh.) vaikuttavat suotuisasti ja huomenna käsi on taas neulontakunnossa. Aamupäivän pyhitän taliAinon silittämiselle. Pitäkää peukkuja!

Hei, ekan vuorokauden aikana sekä loukkaantuminen, välineiden vaihto ja sabotaasi. Mitä tässä on vielä tulossa?

Fifin huumaa

Tuntuukohan noista urheilijoista tuolla Torinossa koskaan samalta kuin minusta täällä nyt.
Järki lähtee eikä mitenkään hyvällä tavalla.

Fifiä on nyt pakerrettu kolme täyttä kuviota. Sen eteen on:
Itketty ja purettu.
Huudettu ja purettu.
Raivottu ja purettu.
Purettu ja ymmärretty virheet.
Purettu eikä ymmärretty mikä meni pieleen.

Okei, tää on vasta ensimmäinen päivä. Tiesin kyllä vaikka en välittänyt että Kid Mohair on raivostuttavaa purkaa ja toisekseen en ole koskaan tehnyt mitään missä pitää tuijottaa ohjeita.
Ja seli seli, mun koira on sairas. Se leikattiin perjantaina eikä se siltikään voi kovin hyvin. En pysty keskittymään oikein nyt. Ehkäpä tämä tästä vielä.

ensimmäisen illan tulos


tässä on mitä sain tehtyä eilen illalla ennenkuin silmiä alkoi painaa. ensimmäinen versio karsiutui jatkosta ja täytyi aloittaa uusi. nyt on kevyen tankkauksen vuoro ennen päivän suoritusta.

Positiivisen ajattelun harjoittelua

Meitsi on tunnettu peruspessimisti, mutta nyt pitää väen väkisin yrittää keksiä jotain positiivista. Kurkkuun sattuu, yskä repii keuhkot ja silmissä sumenee - ei siis kannata lähteä tässä kunnossa spinningiin, joten saan neuloa enemmän!

SilkeTweed on muuten todella karhea lanka. Tuli todettua, kun väänsi sillä 12 nyppyä yhdellä rivillä. Neulepinta on kyllä kaunis. Niinhän se sanotaan - kauneuden vuoksi on kärsittävä. Ylhäältäpäin neulottavan raglanin perusajatuskin alkoi hahmottua aika nopeasti. Kliffa idea, minäkin inhoan saumojen ompelua.

Branching out

Branching out on hyvässä vauhdissa, reilut 10 cm tehty. Ruutukaavion merkitkin alkavat painua sopivasti selkärankaan - tosin aina vähän väliä iskee epäilys - teinköhän tuon kavennuksen oikeaan suuntaan? - ja pitää palata taaksepäin. Tämä tulee ehdottomasti tarvitsemaan pingotusta. Luontisilmukat olivat ohjeen mukaisesti löysiä, eli kuvion kohdalta on kapeampi... Mutta kaunis! Välillä pitää vaan tehdä pipo kummipojalle.

Ensimmäinen ilta















Ihme tapahtui, ja molemmat lapset olivat nukkumassa viittä vaille kahdeksan. Suurta pudottajaa katsoessa valmistauduin illan koitokseen. Näillä eväillä päästiin sitten aloittamaan, noin 21.05 loin ensimmäiset kaksi silmukkaa. 21.10 purin aikaansaannokseni, ja aloitin uudelleen. Tämä toistui vielä muutaman kerran; kannattaisi ehkä keskittyä suoritukseen eikä huolehtia seuralaisten jutuista. Mieltä lämmitti tieto, että Clapotis on tehty niiiin monta kertaa, että jos ohjeessa olisi virhe, se olisi varmasti jo huomattu jossain päin maailmaa.














Yhden kaljan jälkeen olin jo ihan kuitti, silmät vuos ja päässä surisi -> paree mennä nukkumaan. Näin paljon sain kuitenkin aikaiseksi! Tai, paljon ja paljon, mutta ihan riittävästi.

Olympiarengas nro 1


Tässä eilisillan silmukat.



Juniorien kanssa käytiin eilen illalla vielä talvikisahengessä hiihtolenkillä ja ainakin nuorin junnu väsähti niin, että varsinainen kisatyönsä on vielä aloittamatta. Muilla on kyllä silmukat luotuna ja taktiikkana näyttäisi olevan tasaisen rauhallinen eteneminen.
Oma taktiikkani, olosuhteiden pakosta, on heti alusta painella täysillä.
Niin kauan kun huushollissa ei ilmene isompia häiriötekijöitä ja omaa puhtia riittää, on laitettava kaikki peliin.
Hitaampikin vaihe vielä varmasti tulee, luisto huononee, maitohapot alkaa jyllätä ja kello tikittää kuitenkin koko ajan armotta.
Hyvää kisaviikonloppua kaikille joukkuetovereille ja kannustajillekin!!

Tuleekohan tänään jo suomalaisille menestystä?

Jaa-a, kuinkahan kay...

Tasta piti tulla taito- ja tarkkuuslaji, vahan niinkuin ampumahiihto, mutta tasta taisi tulla sprintti. (Ilman trikooasua, ei nayta hyvalta.)

Eka lapanen on valmis, ja toisesta on ranneosa valmis. Ekaan lapaseen meni n. 6 tuntia, eli se sen kaveri on valmis huomenna lauantaina (tai siis tanaan aamulla).

Hoh, ei mun pitanyt nain nopeesti naita neuloa. No, puikotkin on ne 4,25 milliset, etta kai sita tulosta syntyy vaikka onkin hidas neuloja. :)

Laitan kuvia kun parivaljakko on valmis.

virallinen välipala

ja vaikkei blogissani olekkaan nähtävissä kuvia suuresta urheilusuorituksestani, clapotiksesta, on siellä nähtävissä meidän virallinen välipala. ( www.pirre.vuodatus.net ).

clapotiskin etenee ja saattaa olla, että tässä tulee ihan hiki kuten kunnon urheilusuorituksessa pitääkin, ennen kuin kalkkiviivat siintävät edessäni. vaikuttaa meinaan siltä, että lanka loppuu hieman kesken....

N -Y - T - NYT!

Eilen klo 23.34 olympiatuli syttyi. Neulekoiran takajalkoja tehtynä vaivaiset 22 krs (teen molemmat yhtäaikaa samalla puikolla), sitten uni voitti 6-0. *huokaus*

Luisto-ongelmia

Käsirasvaa #¤%#¤! Ei luista, mohairlanka tarttuu käsiin kiinni ja irvistelyttää. Avajaisten aikaan sain aikaiseksi tämän verran Kiriä. Kädet on kuin hiekkapaperia lisättynä pienillä puutikuilla. Ne tikut tosiaan on olemassa, eilen tein töissä liimalevyä ja hanskat on vaan turvallisuusriski ;).

Toinen pienehkö ongelma meinas tulla, kun kuvittelin et aloitan huivin tekemisen kärkikolmiosta ja ihmettelin neuloessa et kumma kun ei kärkeä oikein synny. Köh.. pienen pohdinnan jälkeen tajusin et ainii.. Kiri aloitetaankin ylhäältä keskeltä, tasamaalta. Pieni hetkellinen hahmotushäiriö.

Nyt mä läheden voimaharjoitteluun, jotta puolen päivän jälkeen ois taas kisakunto parhaimmillaan. (Tosin usein on käyny niin, et pumppaamisen jälkeen kädet vaan tärisee, saa nähdä kuin käy..)
Nyt se alkaa. Kaikki on valmista ja silmukat on luotu. Ihan avajaisseremonioiden alkuun en ehtinyt (on mulla muutakin elamaa... onhan??), mutta nyt on hyva aloittaa.


Puikot piukkana, langat sotkussa (ainakin kohta), ohje rutussa (ainakin kohta) ja intoa taynna!