Plääh

Kisainspiraatio hiipuu pahanlaisesti juuri kun pitäisi kunnon olla huipussaan. Kassi on edistynyt tämän verran

mutta sileä neule hyydyttää. Addeja tää työ kaipaisi, ihan ilmiselvästi.

Jospa jotain inspiraatiotyötä tähän väliin...

Lanka loppui!

En onnistunut saamaan Ainosta talia irti. En tiedä mitä tein väärin. ONNEKSI ystävälläni oli päälle 100 grammaa, jonka lisäksi purin ennen joulua luumusta neulomani pipon. Ylihuomenna tai seuraavana päivänä saan kirjeessä T&T:n Lapin asiamieheltäni kaksi kerää, joista Klara valmistuu. Saan vielä pipon purkamani tilalle!

Täydellinen ajoitus - vasemmassa kädessäni on ikävämmän tuntuinen tulehdus. Kuljen viisaan näköisenä rullaluistinrannetuki räpylässäni. Pari päivää pakkotaukoa tulee kyllä ihan hyvään saumaan.

Niin, Klarasta puuttuu enää n. 34 kerrosta, toisen hihan loppurutistus :-) ja sitten vielä ompelu. Mutta en olekaan kyllä tehnyt juuri muuta kuin neulonut ja tehnyt ruokaa.

Missä välissä curlingista ja ampumahiihdosta on tullut noin mielenkiintoisia lajeja? Ja entä luistelijoiden kumipuvut! Argh.

Finaali alkaa

Varjoilija on varsin yllättynyt neulomisvauhdistaan - BiBossa on nyt koossa tarvittava määrä kerroksia, jotta voi aloittaa Finaalin: kavennukset. Vihdoin sain kaivettua kamerankin naftaliinista, ja kuvia BiBosta on nähtävillä blogissa
Yritin useampaan otteeseen laittaa kuvan tännekin ensin uploadaamalla ja sitten Picasalla, mutta kumpikaan tapa ei toiminut :(

K erätauko

Toisen kerän jälkeen tuli tauko. Ei nimittäin oo lankaa. Riittääkö aika ottaa kiinni, riittääkö ladulla pituus? Tuli tauko ja se käytetään palautteluun. Seuraava k erä alkaa ehkä huomenna, jos ennättää lankakauppaan.

Kiristä tuntuu tulevan hirmuisen iso. Nyt on toista mallikuviota tehty 8/12 ja jos tulkitsen ni lankaa menee varmaan kaks kerää täyteen kokoon.

Mutkia matkaan

3 kisapäivä ja tuli mutkia matkaan. Yksi palmikonkierto menee väärinpäin toisessa hihassa :-(. Toinen hiha kavennuksissa asti ja sitä toista mietin yön yli puranko vai jatkanko.

Havuja -kele!

Ei suju siis hyvin täällä olympialaiset :-(. Minulle iski keksiviikkoiltana vatsatauti, joka kesti oikeastaan vuorokauden verran, mutta vieläkin on olo yökkö :-(. Ruoka ei maistu ja kun saa jotain tungettua napaansa, alkaa vatsa taas valittaa. Oltiin vielä lisäksi viikonloppuna puolentoista vuorokauden reissussa, jonka aikana autoon tuli 1200km, eikä pieni matkakumppani anna autossa kutoa, joten ei ole paljon kerrottavaa. Keplerin toisen hihan palmikkoreunus on valmis ja siinä kaikki. Ja mun on oltava todella sairas, etten kudo, mutta näin on vaan käynyt :-(.

Mutta eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu ja tulostakin synny. Nyt taas sohvalle seuraamaan kisoja ja pienen touhupetterin menoa ... ilman kudinta edelleenkin. Kanssakilpailijoille parempaa kutomiskuntoa!

Hidasta editystä

Kisaneule on edistynyt vasta kolmisenkymmentä senttiä, turhauttavan alkuvaiheen kaikki kiertäen neulotun ribbineuleen jälkeen aloin päästä vauhtiin ja aamuista curlingkisaa seuratessa muutaman sentin ehti taas nitkutella. Hommaa hidasti muu taloudenpito eli hajonneesta kuumavesisäiliöstä piti kaapia mähnää ulos paljain käsin ja sen jälkeen miettiä miten saa kisailuvälineet ihmismäisempään käyttökuntoon ilman juoksevaa vettä, lopputuloksena lievästi ruskettuneen oloinen toinen käsi:) Halpa keinorusketusvinkki keväthangille. No, nyt vettä taas saa ja voi neuloakin välillä.

Huomasitteko että blogisanomissa kirjoitetaan taas meistä?

Junior Team alkutaipaleella

Tämmöiseltä näyttää Helminalle Junior Teamin kisavarustelu tällä hetkellä.


Langat, puikot ja koukut on jaettu osanottajille, silmukat laskettu ja luotu ja pari ensimmäistä kerrosta jo tehty.
Silmukoita on sittemmin kiristetty, löystetty, purettu, etsitty alemmilta kerroksilta ja luotu jo jokunen vallan uudelleenkin. Mutta kisahenki on oikein hyvä eikä tässä ruveta mitenkään höntyilemään vaan edetään jokaisen omaa vauhtia - eskarin ja koulun ohessa.
Eiliset talvikisamitalit toki antavat uutta puhtia jatkaa täälläkin eteenpäin pienistä takapakeista huolimatta.
Muutama sananen näistä töistä täälläkin.

Hyvässä vauhdissa

Pashminahuivi on hyvällä alulla, laitan kuvan, kun löydän kameran. Novitan ohjeessa on käytetty Kid Mohairia, mutta löysin markkinoilta ihanan valkoisen pörrölangan, nailonia se on, mutta ihanan pehmeää eikä hahtuvat irtoa.

Ja kisojakin voin katsella, kun Teledeporte näyttää kaikki lajit, kun aikaisemmin pelkäsin, ettei näy mistään (onneksi on digiboxi). Olen varmaan ainoa ihminen Espanjassa (lukuunottamatta muita suomalaisia ;)), joka katsoo kisoja... Ja takuulla mieheni on ainoa, jonka vaimo on nenä kiinni ruudussa parin viikon ajan.



edit: otsikko-linkki
tikru

Edistystä ja jumittava niskanseutu

Clapotista on nyt tullut tehtyä, ja sen kyllä huomaa hartioiden kireydestä. Noh, normaalia "urheilijan elämää" lienee tämä, jokin paikka aina kremppaa. Clapi edistyy hyvin, olen nyt neulonut suoraa osuutta kolmisen mallikertaa, ja silmukoiden tiputtelu on HAUSKAA! Kerrankin saa ihan tahallaan tehdä silmäpakoja neuleeseen. Kyllästyin jo alkuvaiheessa silmukkamerkkeihin, joten olen nyt neulonut pudotettavat nurin, ja ihan hyvin silläkin metodilla pärjäilee. Kuvia laitan, kunhan saan kameraan sen verran virtaa että pääsen siirtämään ne koneelle.

*Mari-Johanna (ainiin, voisiko joku vaihtaa tuon mun "lajin" listaukseen, työnä tosiaan Clapotis tuon taaperokokoisen kirjoneuleen sijasta)

Ylikuntoa alussa

Suorakulmaisesta fifistä on nyt tehtynä n. 80 cm. Vauhti on ollut siis aika huimaa. Jos ei mitään isompia viivytyksiä tule matkaan, niin tekele valmistuu huomattavasti odotettua aiemmin. Hieman ylikuntoisena on lähdetty matkaan, joten toivottavasti se ei kostaudu sitten loppusuoralla. Huoltomiehetkin toimivat aika epätäsmällisesti omista kiireistään ja mielialastaan riippuen. Eli huoltotoimet joutuu yleensä suorittamaan ihan itse. Nytkin pitäisi mennä tankkaamaan nestettä, jotta jaksaa taas lähteä seuraavalle mallikerran mukaiselle kierrokselle.

Kuvia en saa työstä laitettua, koska digikamera ja appilan tietokone eivät suostu yhteistyöhön!

Tepan polvikset

Polvisukat valmistui lauantaina, lankojen päättely vielä uupuu. Yritän nakittaa kuvat tänne jossain vaiheessa. Koska lankaa jäi ajattelin tehdä niistä vielä tumput samaan syssyyn ei virallisena kisaneuleena :) Hyvät kisat meneillään kun on tullut niitä palkintojakin.

Tepa

Väliaikatulos

Sain perjantaina vähän huonon startin, 299 silmukan luominen vaati erinäisiä tarkistuslaskentoja ja ainoat omistamani vitosen bambupuikot olivat liian tylppäkärkiset kavennuksiin. Lauantaina vaihdoin lennosta 4.5 mm puikkoihin, jotka ovat kärjestä riittävän terävät ja johan lähti sujumaan. Puikkojen pienoista kokomuutosta ei onneksi työstä huomaa.



Birch siis aloitetaan sieltä leveimmästä sivusta, ja kavennellaan koko ajan kärkeä kohti. Alussa tuntuu edistyminen toivottoman hitaalta, mutta lankamenekin perusteella olen tehnyt kolmasosan. Lankaa kuluu ohjeen mukaan 3 kerää, joista toinen on just korkattu. (Hermopaineen rauhoittamiseksi ostin nyt vielä varmuuden vuoksi neljännen kerän, ettei viime metreillä vedä hapoille).

Edistystä

Myös tällä suunnalla olympianeule etenee, itseasiassa nopeammin kuin uskalsin odottaa. Koitoksesta on myös tekstiä blogissani.

Heti alkuun iski vastoinkäyminen kun halvalla ostetusta bambupyöröpuikosta katkesi kaapeli ja piti vaihtaa välineitä. Lisäksi meinasi hermo mennä kun totesin millainen kasa langanpäitä tulee kirjoneuleeseen kun aloituslangat ovat pienenpieninä nyssäköinä... Tein sitten päätöksen että päättelen lankoja aina välillä työn edetessä, enkä ota huomioon sitä että mahdollisesti pitäisi purkaa jotain. Olenkin nyt viikonloppuna bussissa istuessa tehnyt näitä päättelyitä, kun kirjoneuleen neulominen julkisessa kulkuvälineessä ei taitaisi onnistua.

Toisaalta olen yllättynyt siitä, miten helposti työ etenee. Létt-Lopi on aika anteeksiantavaa lankaa näin kirjoneulenoviisille, ja toivon että neuleen jälkikäsittely tasoittaa hieman pintaa. Isoja itse tuherrettuja ruutupiirroksia jossa ei koskaan ole peräkkäin kahta samanlaista kerrosta joutuu tietysti seuraamaan melko tiiviisti, mutta työstä löytyy rytmi paljon nopeammin kuin oletin.

En ole ottanut kovin esittävää kuvaa työstäni, että tietty yllätysmomentti säilyisi. ;) Tästä tulee nimittäin tosi uniikki luomus mikäli projekti onnistuu. :D Tässä kuitenkin tekstin keventämiseksi vielä sama kuva mitä Elämänlangallakin jo esittelin: sakset odottavat vuoroaan innokkaina.



Luulenkin, että olympiatyön suurin haaste tulee siinä kun pitäisi uskaltaa leikata kädentiet. Olen leikannut neuletta kerran, tässä norjalaispuserossa, ja se oli hermojaraastava projekti. Onneksi leikkausvaiheeseen päästään vasta muutaman päivän päästä...

Hiljaa hyvä tulee!

Clapotis on edistynyt vasta lisäysten loppuun saakka. Eilen en neulonut huivia yhtään kun oltiin koko päivä kokouksessa ja automatkalla ohjeiden käsittely olis ollut hankalaa. Eilisen lepopäivän takia taidan osallistua tänään sprinttiin ja kuroa aikatauluani kiinni huivin osalta. Tankkaus on toiminut hyvin suurimmalta osin. Hieman hienosäätöä eli tummaa suklaata täytyy vielä hankkia. Voileivät ja tee ovat kyllä erittäin hyvä kisaravinnon lähde. Ei tule raskas olo vaikka enemmänkin söis. :)
Ja neulominenhan kuluttaa ihan kivasti kaloreita, varsinkin jos samalla kävelee ja nukuttaa lasta kantoliinassa niinkuin mä usein teen.

Ensimmäisen kisaviikonlopun saldo

Lasten kanssa urheileminen on oma taitolajinsa, koskee myös näitä olympianeulomisia. Kansainvälisissä ohjeissahan painotettiin olemaan unohtamatta perhettä kisojen aikana...no , meillä lasten olemassaolon unohtaminens tuskin onnistuisi:)
Niinpä kaiken muun puuhan ohella toki aloitin kisatyötäni, mutta itse suoritukset osuivat aina väistämättä tuonne yöaikaan, joten pientä väsymystä saattoi olla ilmassa. Tahti ei näinollen päätä huimaa. Lievää selittelyä tässä saattaa olla...
Hieman ennen perjantaista starttia hain uudet välineet työhön, eli aivan ihanat Addin bambupyöröt, kokoa 3mm. Lanka (Silvia) on mahtavaa ja puikot kruunaavat kokemuksen. En ole tainnut enne neuloa näin ohuella langalla, joten tässä kyllä saa tehdä kaikkensa, että sallitussa ajassa suoritus valmistuu.

Huuh ja puuh, kisat startattu

Pääsin vihdoin eilen aloittamaan urakkaani. Tarvikkeet on olleet valmiina jo jokusen viikon, mutta halusin saada muut projektit ensin alta pois häiritsemästä.

Kohtasin ensimmäisen vastoinkäymisen huomattuani, että olen neulonut takakappaletta 6 senttiä liikaa kun olisi pitänyt tehdä kainalokavennuksia. Tunnen itseni sen verran hyvin, että jos olisin joutunut purkamaan, en olisi enää viitsinyt aloittaa uudestaan. Lannistun vastoinkäymisistä. Niinpä paidasta tuleekin nyt sitten ihan pökkelön muotoinen. Onneksi paidan tuleva omistaja ei ole pökkelö, ehkä tuo kolttu sen päällä vielä joltain näyttää.


Tässä aloitettu tekele ja blogikissat Kerttu ja Roope. Lisätietoja blogissani.

Uusi tyo

Aloitin toisen olympianeuleen tanaan, tassa projektin alku:


Lanka on samaa paksua merinoa ja puikotkin samat kuin tumpuissa ja punaisessa takissa. Saa nahda riittaako lanka, tehdaan sitten vahan lyhyempi jos ei riita ;)) Ohje on Marimekon Unikko-kankaasta inspiroitunut mutta ihan itse piirretty, sommiteltu ja suunniteltu. Tasta tulee takki, kuvan piirroksessa on takakappale. Takki ois tarkoitus huovuttaa valmiina.

Saapa nahda, tuleeko tasta valmista ikina. Kolme kierrosta neuloin ja tyossa on jo yli puolen tusinaa keraa. :)